torstai 26. syyskuuta 2013

"Kohtaus kadulla" - elokuvaversio

Pienoisoopperan Kohtaus kadulla pääsee nyt katsomaan osoitteessa

www.kohtaus.com

Kiitokset kaikille elokuvan ensi-illassa mukana olleille ja oopperan ja elokuvan tekemiseen osallistuneille!




maanantai 10. kesäkuuta 2013

Palaute, jota ei koskaan unohda!

Katsojapalaute on ollut ilahduttavan tarkkanäköistä. Pienen tarinan ja paikkasidonnaisuuden idea tuntuu viehättäneen monia, mikä on omiaan innostamaan myös seuraavaan projektiin.

Parasta (anteeksi muut palautetta antaneet... :) ) palautetta saimme Meilahtelaiselta päiväkotiryhmältä, joka seurasi torstaina molemmat esitykset Espan puistossa:





Eniten lapsiryhmässä tuohtumusta herätti Työmies, joka koko ajan häiritsi laulavaa Naista. Tarinan opetus on se, että varastaa ei saa. Huomatkaa, miten tarkasti lapset ovat huomioineet pukujen yksityiskohtia: 
Kissahaalarit <3

Parin lepopäivän jälkeen palailen ooppera-arjesta normaaliarkeen ja väitöskirjatyön ääreen muutamaksi päiväksi ennen ansaittua (tai vaikka olisi ansaitsematonkin...) matkaa Azoreille. Aineistoa on kertynyt mittavat määrät tästäkin produktiosta ja tutkijan mieli on valoisa. Palautetta otetaan edelleen vastaan!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Olitko paikalla? - Anna palautetta

Kuulitko ja näitkö Kohtauksen kadulla?

Olitko paikalla kutsuttuna vai sattumalta? Seurasitko esitystä alusta loppuun vai vain hetkisen?

Kirjoita kokemuksistasi joko tämän blogin kommenttiosioon tai sähköpostitse osoitteeseen: pasi.lyytikainen(ät)gmail.com




Palautteen voi antaa nimettömänä tai nimimerkillä, mutta toki omalla nimelläänkin voi kommentin antaa. Palautetta käytetään osana väitöskirjatutkimuksen ja taiteellisen tohtorintutkinnon kirjallisen työn aineistona.




Kiitokset jo tähänastisista palautteesta!


torstai 6. kesäkuuta 2013

Kohtaus kadulla -- esitystiedot

Näyttää siltä, että sää suosii esityksiä, joten tässä esitysajat suurella varmuudella:

Kohtaus kadulla -oopperaperformanssin esitykset ja taltiointi:

Tänään to klo 12.00 ja klo 13.00 Esplanadin puisto
Huomenna pe klo 12.00 Esplanadin puisto ja klo 13.00 Kasarmitori

Lankarullakioskien läheisyydessä.

Esityksen kesto n. 20 minuuttia.


Tervetuloa!


Nainen laulaa laukulle. 

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kuvakavalkadi harjoituksista

Yksi yllätys tässä projektissa on minulle ollut.

Työmiehen roolin harjoittaminen neljä tuntia joka päivä on ottanut voimille. Fyysisesti. Työkalupakki roippeineen painaa yli kymmenen kiloa ja eikä noi kupariputket ja putkipihdit ole ihan kevyimmästä päästä käsissä, eikä mun hauis ole Helsingin suurimpia. Harjoituksissa on otettu monia nostelu- ja siirtelykohtauksia yhä uudestaan ja uudestaan. Käteni ovat olleet koko illan ihan vatkulia.

Takki siis tyhjä, mutta mieli liitelee korkealla. Tänään pääharjoitusten jälkeen oli tosi innostunut olo koko porukalla. Todellisuus ja esitys limittyivät puistokäytävällä monin tavoin. Eijan vokaali-ilmaisu toimi hyvin tuossa roolissa yhdistellen intonoitua puhetta, puhelaulua ja muuta ääntelyä sulautuen työmaan, liikenteen ja puistokäytävän muihin ääniin.

***

Tänään valmisteltiin myös läpimenojen tallennusta. Oman haasteensa on performanssin taltiointi, josta huolehtii kolme kameraa ja puomi-, kohde-, ja yleismikrofonit.

Tässä vähän tunnelmia tältä päivältä Helsingin Esplanadilta arjen ja oopperan resonanssipinnalta.

Huomenna Espalla kello 12.00 ja 13.00 ensimmäiset varsinaiset esitykset.







Ajatuksia ennen loppurutistusta

Heräsin tänään aikaisin, puoli kuuden aikoihin. Avasin silmäni ja tuijotellen ateljeen kattoa kertasin oopperaperformanssin kulkua, musiikkia ja omaa työmiehen rooliani siinä. Aika isot kelat pyöri päässä.

***

Tänään jatkuvat esitysharjoitukset Espalla klo 10.00-14.00. On hämmentävää ajatella, että ylihuomenna esitykset ja taltiointi on jo ohi. Ehkä sitä ei tosiaan pidä vielä ajatella.

Vaikka olen monta kertaa luvannut itselleni, etten tuota enää yhtäkään produktiota, niin huomaan taas tekeväni tuottajan hommia. Eilisilta meni paperitöissä. Palkka-asioita, budjetin viilausta, tarjoilujen ja karonkan suunnittelua ja kaikkia muita produktion käytännön asioiden selvittelyä.

Yllättävää kyllä, tällä kertaa tuottaminen ei ole rassannut minua, vaikka huomio on jakautunut jatkuvasti säveltäjän, esiintyjän ja tuottajan roolien välillä. Päinvastoin. Erikoisen konseptinsa vuoksi tässä produktiossa on ollut paljon asioita, jotka minun olisi kuitenkin pitänyt itse hoitaa tai kouluttaa ulkopuolinen tuottaja tekemään. Samalla tuottaminen on toiminut vastapainona taiteelliselle toiminnalle.

Kupariputki soi
Mutta nyt aamupalaa hetulaan ja sitten Musiikkitalon ja R-talon kautta Esplanadille treenaamaan katu-uskottavuutta.


tiistai 4. kesäkuuta 2013

Valmista!

Puvustus on valmis huomisia viimeisiä harjoituksia varten. Naisen haalariin on tehty viimeiset muokkaukset ja nyt on kyse vaan enää muutaman napin ompelusta ja parin nepparin kiinni lyömisestä. 

Aina kuvittelee, että valmistumisen hetki olisi jotenkin pursuilevan hieno, mutta olo on lähinnä hämmentynyt. Ihan niin kuin usein loman alkaessa. Ensin on hurjasti tekemistä ja sitten yhtäkkiä ei muka mitään. Taas on se hetki, kun voin vaihtaa tekijän roolista tutkijan rooliin ja siirtyä tarkkailuasemiin. 

Tämä teos on väitöstutkimukseni kolmas kohde. Esitysten jälkeen on aika koota viimeiset aineistot ja jatkaa analyysin parissa. Olen tyytyväinen siihen ratkaisuun, että sisällytin vielä tämänkin teoksen tutkimukseeni. On ollut mielenkiintoista huomata esimerkiksi se, miten teosten tekijätiimien ryhmädynamiikka muokkaa prosessin kulkua ja miten tekijöiden henkilökohtaiset työskentelytavat ja persoonallisuuspiirteet muokkaavat ryhmädynamiikkaa. Mielenkiintoisia ja varmasti hauskoja päiviä edessä!


Pidän peukkuja esityksille! Huomenna saamme esimakua siitä, miten ohikulkijat ottavat teoksen vastaan. 

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Ylilyöntejä?

Pikainen muistiinpano:

kankaat saapuivat eilen aamulla ja se oli onni! Pääsin vihdoinkin kunnolla työvauhtiin. Aika vauhdikkaat on tulossa nyt puvuistakin. Naisen takki on valmis ja niin on muukin asunsa, melkein.

Eija sovittamassa Naisen takkia Musiikkitalossa tänä aamuna

Sen lisäksi, että mielikuvat puvuista ovat olleet vankasti mielessä, mutta eivät kunnolla paperilla kävi niin, että kankaatkin alkoivat elää omaa elämäänsä. Tilaamani vuorikangas oli juuri niin pöyristyttävä kuin ajattelinkin, mutta vihreä trikoo, josta Naiselle piti tulla mekko tai väljät housut oli aivan järkyttävän värinen.

Ei mennyt niin kuin suunnittelin, ja päätin, etten tosiaan aio enää lähteä kankaanmetsästysreissulle, vaan pärjään näillä mitä minulla jo on. Näin ollen Nainen -- Eijan erinomaisesti sisäistämänä -- saa haalarimallisen vaatteen, siitä pöyristyttävästä kankaasta, jota ilman puoliympyrän muotoinen jakku pärjää vallan mainiosti... mielenkiinnolla odotan huomisen sovituksen aikaansaamaa reaktiota esiintyjissä. Suostuuko Nainen esiintymään?

Vartijan asu on myös aika lailla valmis. Muutama neppari puuttuu vielä. Muutama neppari tuntuu puuttuvan myös toimintakyvystäni tänä iltana, viikonloppu kului aika lailla ompelukoneen ääressä. Jostain syystä silti on hyvä ja luottavainen mieli esityksiin, saa nähdä, ehdinkö vielä jännittää.

Olenko lyönyt yli? Sulautuvatko puvut arkiseen Helsinkiin?

Ulkoa

Tänään oli jälleen harjoituspäivä Musiikkitalossa.

Harjoittelimme Eijan kanssa ulkoa oopperan musiikin. Ulkoa opettelu ei ole tässä tapauksessa ollut ihan helppoa, sillä sitä on erittäin hankala tehdä yksin. Hankaluus johtuu siitä, että musiikillinen kudos ja aikakäsitys syntyy ainoastaan yhteisharjoitusten kautta.

Pasi lunttaa!

Tämän teoksen nuotinnoksen logiikka on eräällä tavalla klassisesta traditiosta poikkeava. Siinä missä klassisessa - erityisesti nykymusiikkinotaatiossa - pyritään usein mahdollisimman suureen tarkkuuteen esimerkiksi rytmien suhteen - niin tässä tapauksessa aika-arvot ovat enemmän suuntaa-antavia. Tällä musiikilla ei ole pulssia, eikä niinollen nuotinnoksessa ole tahtilajimerkintöjä tai tahtiviivoja. Esitysohjeissa kannustetaan mahdollisimman suureen rytminkäsittelyn ja ilmaisun luontevuuteen. Sopraanon osuus noudattelee pääsääntöisesti tavalla tai toisella tekstin rytmiä. Tai oikeastaan tekstin rytmiä kajahtaneen roolihenkilön nopeasti muuttuvien mielentilojen läpi.

***

Soitan itse lyömäsoitinosuuden, joka muodostuu työkaluilla eri tavoin toteutettavista äänistä. Myös luontevuuden löytäminen työmiehen roolin ja nuotinnoksen välillä on iso haaste.

Ja kuten sanottua - tämän kaiken tulee onnistua ulkoa, ilman nuottien apua.

Tänään oli paljon onnistumisen hetkiä, mutta partituurissa oli myös kohtia, joita meidän täytyi harjoitella yhä uudestaan ja uudestaan. Kokeellisuuden ja vähänkin virtuoottisemman ilmaisun yhdistäminen lisää paljon treenauksen tarvetta.

Tämän sivun harjoittamisseen kului paljon aikaa ja imaginääristä tupakkia....
Lyömäsoitinosuuden stemma on poralle.

Eräisiin sivuihin palasimme yhä uudelleen ja uudelleen.

Päivä oli tehokas ja päätimme venyä ylitöihin, että saatiin vedettyä yksi läpimeno ulkoa. Lähes kokonaan saatiin partituuri musisoitua läpi ilman luntteja.

Huomenna jatkamme näyttämöharjoituksia ja tarkoitus on luopua nuoteista lopullisesti.

Huomenna menemme myös harjoittelemaan ulos Musiikkitalon läheisyyteen. Jos siis Töölönlahden maanantaiarjessa näkyy ja kuuluu jotain kummallista, ne ollaan vaan me...

perjantai 31. toukokuuta 2013

Harjoitustunnelmia tältä päivältä

Aamulla menimme jälleen Musiikkitalon tanssistudioon jatkamaan harjoituksia.

Tänään keskityimme hiomaan kohtauksia pienissä jaksoissa ja harjoittelimme musiikkia ulkoa. Musiikin ajoitukset oopperassa ovat tarkkoja ja määrittävät tiukasti myös teatteri-ilmaisua. Harjoitimme yhtäaikaa musiikkia ja hahmojen karakteria, joka toisaalta hajoitti huomiota, mutta osoittautui nopeasti oikeaksi ratkaisuksi.

***

Haastavinta on suunnitella vartijan roolia, joka on pääsääntöisesti miiminen ja kehollinen. Samoin työmiehellä on jaksoja, joissa toiminnan saaminen luontevaksi on haaste. Vaarana välkkyy sortuminen ns. puskateatteriin, jolloin ilmaisun uskottavuus ja kiinnostavuus kärsii. Päätimme kokeilla useita erilaisia lähestymistapoja hahmoihin ja niiden toimintaan, ettei ensimmäinen mieleen juolahtava teatteriele latista hahmoja ennalta-arvattaviksi karikatyyreiksi.

Eija löysi meistä nopeiten hahmonsa luontevan ja karismaattisen luonteen. Toisaalta se johtui (ehkä vähän yllättäenkin) siitä, että hänen osuutensa on musiikillisesti täyteen kirjoitettu, mutta ilman muuta Eijan laaja esiintymis- ja näyttämökokemus vaikutti siihen myös.


                       


 


Iltapäivällä hioimme vielä musiikkia eteenpäin. Elina sai päivän päätteeksi sovitettavaksi vielä tänään valmistuneen vartijan liivin, joka teki Elinasta aurinkolasien kera heti sopivan "tylyn".





Harjoitukset jatkuvat sunnuntaina. Huomenna on kotona paljon ulkoa opeteltavaa.






torstai 30. toukokuuta 2013

Oopperakone käynnistyi


Tänään oli ensimmäinen harjoituspäivä. Harjoitus pidettiin Musiikkitalon tanssistudiossa. 

Sen verran jännittävää puuhaa tämä on, että viime yönä tuli aikalailla valvoskeltua. Huomasin, että laitoin työviestejä vielä puoli kahden aikaan Edinburghissa asuvalle oopperan kuvaajalle, Minttu Mäntyselle. 

Harjoitukset alkoivat tänään kello kymmenen teoksen konseptin kertauksella ja partituurin huolellisella läpiluvulla. Olin kuvitellut, että tähän menee aikaa noin vajaa tunti. Meni puolitoista.

Pidimme pienen tauon, jonka aikana Eija avasi ääntään. Tällä välin tein tutkimusosuutta varten pienen videohaastattelun Elinan kanssa. Olen huomannut, että työprosessin aikana on hyvä tehdä muistiinpanoja ja dokumentoida havaintoja. Työskentelyprosessi unohtuu helposti ja taiteellista toimintaa tarkastelee helposti vain valmiiden teosten ja esitysten kautta. Harjoitusperiodin aikana nousee kuitenkin paljon esiin sellaisia kysymyksiä, joiden pohtimisesta on hyötyä myös tulevaisuudessa.

***

Tauon jälkeen Elina veti pienen lämmittelyn, jonka jälkeen aloimme harjoitella sellaisia jaksoja, jossa kaikilla esiintyjillä on aktiivista toimintaa.

Minulla ja Eijalla on vielä partituuri nenän alla. Tämä kaikki pitää oppia suvereenisti ulkoa ennen keskiviikkoa. Huu.

Työmiehen soitinarsenaalia

Lounaan jälkeen harjoitusaikaa jäi sopivasti ensimmäisen läpimenon yritykselle. Se taltioitiin myös. Uskaltauduin illalla katsomaan harjoitusvideon - ja itse asiassa tuli aika hyvä mieli.

Olen tulevista esityksistä tosi innoissani!

Oopperaperformanssia seuraavalle yleisölle jaetaan "ohjelmalehtinen" postikortille painettuna.

Harjoitusperiodin päätteeksi Johannan tuli sovittamaan Elinalle Vartijan liiviä, jonka viimeistelyä hän jatkoi illalla kotona. Samaan aikaan haastattelin Eijaa ensimmäisen harjoituspäivän kokemuksista.

Ensimmäisestä harjoituspäivästä jäi hyvä olo. Eija ja Elina heittäytyivät heti päin roolihahmojaan. Oikeastaan on hieman harhaanjohtavaa puhua erikseen musiikkiharjoituksista, koska teatterielementti on niin voimakkaasti kytketty musiikilliseen ilmaisuun ja ajan jaksottamiseen. Kävimme paljon hahmoihin ja näyttämötyöhön liittyviä asioita läpi.

Eija ensimmäisten harjoitusten päätyttyä.

Elina pohtii oopperaperformanssin harjoitusprosessin alkua Musiikkitalon valohallissa.

Työmiehen varustus.


keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kohti musiikkiharjoituksia

Oopperan musiikkiharjoitukset alkavat huomenna. Sen ajatteleminen saa perhoset pyörimään vatsassa. Aloitamme harjoitusperiodin Musiikkitalon tanssistudiossa, jossa on tilaa sekä äänelle, että liikkeelle. Minulta puuttuu vielä muutamia työmiehen rooliin tarvittavia työkaluja.

Noiden työkalujen suhteen olen nirso. Niiden pitää soida tietyllä tavalla. Hakusessa on vielä metalliputkia ja metallinen työkalupakki. Mikäli sinulta löytyy sellaisia, niin otan mielelläni lainaan tai lunastan.

***

Musiikkiharjoitukset jännittävät senkin vuoksi erityisen paljon, että teen työmiehen roolin itse. En ole juuri omissa teoksissani esiintynyt, mutta nyt haluan syventyä myös esiintyjän rooliin. Uskon sen tuovan paljon uutta tietoa ja kokemuksia itselleni tulevia sävellysprojekteja silmällä pitäen.

***

Maanantaina kävimme läpi Henna-Riikka Halosen kanssa kuvaussuunnitelmaa ja kiersimme vielä Esplanadin ja Kasarmitorin ympäristössä esityspaikoilla. Ryhmämme uusin jäsen on Minttu Mäntynen, joka on Henna-Riikan työparina ja kuvaa esityksen. On ollut kiehtovaa seurata visuaalisen osan kehittymistä Johannan ja Henna-Riikan suunnitelmissa ja luonnoksissa.

Kasarmitorin lankarullakioski

Tarkkoja esityspaikkoja joudumme todennäköisesti viilaamaan vielä, sillä kesäisessä Helsingissä on paljon tapahtumia. Tietoa tarkoista esityspaikoista löytyy parhaiten täältä blogista ja facebookin tapahtumasivulta. Kannattaa seurata tilanteen kehittymistä.

terveisin, Pasi


tiistai 28. toukokuuta 2013

Kaavojen viilausta ja odottelua

Pukuluonnokset ovat tässä projektissa olleet tiukasti pääni sisällä. Luulen nyt tietäväni syyn sille, miksi varsinaisten luonnosten tekeminen on tuntunut niin hankalalta: Vaikuttaa siltä, että koko työryhmällä on ollut niin selkeä visuaalinen mielikuva siitä, miten roolit rakennetaan, että nuo pienet tekemäni viivapiirrokset ja keskustelut ovat riittäneet kommunikoinnin välineiksi. Puvut ovat perusraameiltaan niin neutraalit (Naisen virkatusta hatusta, hulvattomista hihoista ja varastelijalle sopivasta laukusta huolimatta), että niiden viimeinen ilme on helppo rakentaa asusteiden ja muun tarpeiston avulla yhdessä esiintyjän kanssa rooliin sopiviksi vielä harjoitusperiodin aikana.


Kaava- ja rakennesuunnittelu on mielestäni iso osa suunnittelutyötä. Nautin siitä, että saan rakentaa suunnittelemani puvut myös kaavoiksi ja valmistaa ne itse. Saan näin myös sisäosat ja rakenteet juuri sellaisiksi kuin haluan ja tiedän keinot, miten pukuja on helpointa muokata, jos sellainen tarve tulee. 
Luonnokset ovat tässä projektissa olleet, niin kuin edellisessäkin postauksessani näkyy, enemmän hahmotelmia ja viivapiirroksia, kuin sellaisia "tunnelmakuvia", joista voisi nähdä teoksen tulevaa mielikuvaa enemmän. Millä ihmeellä saisin itseni motivoitua rakentamaan mielikuvani paperille, ennen kuin varsinaiset harjoitukset alkavat. Olisi kyllä taas mielenkiintoista nähdä, onko luonnoksessa ja lopullisessa teoksessa yhtäläisyyksiä. 
Vartijahahmotelma ja kaavasuunnittelua.
Näyttäisi siltä, että Vartija pukeutuu liiviin.  Hän saa myös valkoisen paidan, mustat housut ja solmion/jonkinlaisen solmukkeen. Lopulta annan Elinalle vapaat kädet muokata roolistaan juuri sellaisen kuin tuntuu hyvältä. On mielenkiintoista nähdä, millaisen mielikuvan hän on Vartijasta rakentanut.
Tilasin Naisen takkikankaat jo puolitoista viikkoa sitten. Odotan niitä edelleen ja yritän olla hermoilematta --- saisivat silti tulla edes muutamaa päivää ennen harjoituksia paikan päällä. Hengitän syvään ja jatkan Vartijan liivin ompelulla tänään. 



lauantai 25. toukokuuta 2013

Juoksevia asioita

Pienoisoopperankin tuottamisessa on valtava määrä hoidettavia asioita. Eilen hoidin lupa- ja ilmoitusasioita muun muassa Helsingin kaupungin ympäristöviraston ja Helsingin poliisilaitoksen kanssa.

Helsingissä ei tarvitse nykyään tehdä ilmoitusta katusoitosta, mutta tässä tapauksessa ilmoituksen tekeminen on paikallaa, sillä pääroolin (hysteerinen nainen) ilmaisu on sen verran voimakasta, että joku voi luulla, että kyseessä on joku muu härdelli kuin taidepläjäys. Siksi siis viranomaisilmoitukset on syytä tehdä.

Oloni oli hetken aikaa puhelimessa absurdi, kun selitin viranomaisille mistä Oopperaa arjessa -projektissa on kyse. Todellisuuden ja esityksen yhdistäminen ei ole ihan mutkatonta selittää.

Mutta täytyy sanoa, että sekä kaupungin ja poliisin kanssa oli sinänsä mutkatonta ja ystävällistä asioida. Molemmissa paikoissa minut ohjattiin nopeasti puhumaan oikean henkilön kanssa.

***

Aloin koota myös eilen Työmiehen soitinarsenaalia. Osa tarpeistosta löyty itseltäni, mutta osa on vielä hankkimatta. Mikäli sinulta löytyy jotakin oheisesta listasta, ja voit lainata tavaroita 30.5.-7.6., ole hyvä ja ota minuun yhteyttä vaikka facebookin kautta.

Soitinluettelo

perjantai 17. toukokuuta 2013

Oooperaperformanssin musiikista

Tulin tänään lausuneeksi ääneen kollegoilleni, että Kohtaus kadulla on ollut haastavin sävellysprojekti ikinä.

Eikä se totuudesta heitä.

Ensiksi heittäytyminen pääroolissa olevan kajahtaneen naisen sielunmaisemaan ei ole ollut pelkästään mukava kokemus. Lisäksi musiikillisessa ilmaisussa olen joutunut etsimään itselleni aikaisemmin vieraita keinoja. Libretto on vaativa ja pitkään löinkin päätäni sen kanssa seinään, kunnes löysin tekstinkäyttöön mielekkään suhteen. Monet musiikilliset asiat ovat tuntuneet aluksi oudoilta ja vaikeasti opittavilta. 

Niin. Tämä on kokeellisinta musiikkia, mitä olen koskaan säveltänyt. Bel cantoa ei ole odotettavissa.

Partituuri "valmistui" viime maanantaina. Valmistui lainausmerkeissä siksi, että tiedän jo nyt, että moni asia tulee muuttumaan harjoitusprosessin aikana. Joustavuus ja konseptin ehdoilla toimiminen kuuluu tämän projektin henkeen.

***

Olen siis seilaillut uusilla vesillä, vaikka tämän oopperaperformanssin konseptissa onkin paljon yhtäläisyyksiä Le Saxophoneen... Suurin haaste on ollut teatterin nivominen tiukemmin osaksi musiikillista ilmaisua. Tässä suhteessa Mauricio Kagelin eräät musiikkiteatteriteokset (esimerkiksi Pas de Cinq ja Match) ovat olleet keskeisiä innoittajiani.

Erittäin hedelmälliseksi on osoittautunut myös yhteistyö muiden taiteenalan tekijöiden kanssa. Tärkeimpänä kokemuksena taiteellisen tutkimuksen tohtoriohjelman piirissä syntynyt Corridor -niminen ryhmä, jonka kanssa olemme toteuttaneet muutamia kosketukseen pohjautuvia esityksiä.

Improvisoidun ja sävelletyn musiikin suhde on ollut eräs keskeisen hankalista kysymyksistä. Ehkä yllättäenkin improvisontisessioissa olen huomannut, että improvisointi on yhtälailla altis kaavamaisuudelle, kuin läpisävelletty musiikki. Kun tässä teoksessa on kohtia, joiden täytyisi sulaa arkiseen todellisuuteen saumattomasti, niin esittäjälle annetussa vapaudessa ja improvisoinnissa on itseasiassa suuremmat riskit "esittämiselle", kuin nuotinnetussa musiikissa. Tätä ajatusta voisin avata tänne blogiin joskus lisää.

Lauluosuus on pääasiassa intonoitua puhetta ja huutoa. Vasta teoksen loppupuolella solisti puhkeaa Arnold Schönbergin Pierrot Lunairessa tunnetuksi tekemään puhelauluun (sprechgesang). Äänten nyanssit ovat pääsääntöisesti voimakkaita, sillä teos esitetään keskellä arjen äänimaisemaa ilman mikitystä.




Esimerkki 1: Perinteistä nuotinnustapaa on pitänyt venyttää myös teatterin suuntaan.

Esimerkki 2: Välillä työmiehen (perc) ja naisen (sopr) toiminta muodostaa dueton kaltaisia tilanteita.

Partituurin alkulehdellä esittäjiä opastetaan seuraavasti:

Kohtaus kadulla on paikkaerityinen ooppera. Se on tarkoitettu esitettäväksi kaupunkitilassa arjen keskellä. Sopivia esityspaikkoja ovat esimerkiksi puistot ja torit. Paikat jossa liikkuu jalankulkijoita.

Rytmimerkinnöistä: Oopperan rytmimerkinnät ovat viitteellisiä. Ne eivät ilmaise pulssia tai tarkkaa aika-arvoa. Ainoastaan sen, että äänet ovat suhteessa toisiinsa eri pituisia. Myöskään esimerkiksi neljää perättäistä saman aika-arvon omaavaa rytmiä ei pidä esittää tarkasti samanpituisina. 

Rytminkäsittelyssä ja esityksessä tulee pyrkiä luontevuuteen. Musiikki ja näyttämötoiminta tulee harjoittaa siten, että se voisi ajoittain olla osa ympäröivää todellisuutta. 

Säveltasoista: Oopperan loppupuolella on puhelauluosuuteen merkitty säveltasoja. Ne eivät ole absoluuttisia, vaan suhteellisia. Laulaja voi aloittaa puhelaulun haluamaltaan korkeudelta.

Mahdollisiin aplodeihin ei reagoida esityksen jälkeen.



Eräs oopperaperformanssin esityspaikoista (lankarullakioski) huhtikuussa kuvattuna.
kirjoitti: Pasi

torstai 16. toukokuuta 2013

Ehkä on ihan hyvä kiirehtiä hitaasti...

Esiintyjät on koossa! Mitat on otettu! Toiveet huomioitu! Kangasvaihtoehtojakin on!

Tapasimme esiintyjätiimin kanssa Musiikkitalolla toissapäivänä. Kevät tuntuu kiireiseltä: jokainen saapui paikalle pikkuisen hengästyneenä, hieman jännittyneenä mutta onneksi innokkaalla mielellä. Oli hyvä tavata kasvotusten, nyt esiintyjät tietävät kenen kanssa esiintyvät ja vähän ehdittiin puhua oopperan tarinastakin. 

Eija Räisänen (Nainen) ja Elina Lifländer (NaisVartija) tuntuvat aivan nappivalinnoilta rooleihinsa, myös puvustuksen näkökulmasta. Samalla hetkellä, kun Maestro ehdotti, että pyydettäisiin Elinaa vartijan rooliin, olin ihan varma, että esityksestä tulee sellainen, kuin olen kuvitellut. Eija onkin ollut produktiossa jo pitkään mukana, naisen rooli on jo sävellyksen alkuvaiheista asti ajateltu juuri hänelle.

Tekijätiimissä on nyt mukana monta vahvaa naista, toivottavasti Maestro huomaa (tai pitäisikö toivoa ettei huomaa), mihin soppaan on taas päänsä työntänyt. Minusta on mukava työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on selvästi vahva visuaalinen kuvittelukyky: on helppo keskustella, kun ihmisillä on omia ajatuksia siitä, millainen roolihahmon pitäisi olla, ja ymmärrys siitä, mikä heitä itseään helpottaisi harjoitus- ja esiintymistilanteessa. Mielikuvat puvustuksesta alkavat olla hyvinkin selkeät, minun ei tarvitse nyt muuta kuin saada tartuttua kyniin tai pensseliin. Ihanteellinen tilanne olisi, jos viikoksi tai pariksi tai vaikka kokonaiseksi viikonlopuksi pystyisin irrottamaan ajatukseni muualta ja keskittymään vain ja ainoastaan tähän, jotta esiintyjät saisivat pukunsa hyvissä ajoin harjoituksiin. Oletan, että puku auttaa roolin sisäistämisessä. Mitä mieltä esiintyjät ovat?

Arkeen sijoittuvassa puvustuksessa on helppo ottaa huomioon esiintyjien omat toiveet: Elina saa aurinkolasit. Ne sopivat vartijalle. Ja lupaan, etten edes ehdota neonvärejä. 

Konkretisoituu, konkretisoituu, aivan niin kuin aiemminkin kirjoitin. Hyvä tästä tulee. En osaa sitä epäilläkään! 


maanantai 13. toukokuuta 2013

Pukusuunnittelijan (h)ajatelmia

Kohtaus kadulla konkretisoituu nopeasti. Tai konkretisoituu ja konkretisoituu... Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Minulla on valmiina yksi konkreettinen asia: sekoilevan naisen hattu. Hattua voisi kuvailla myös "tekstiililuonnokseksi". (Kiitos tästä käsitteestä kuuluu ystävälleni ja kollegalleni Marjut Nordbergille, joka käytti tekstiililuonnostekniikkaa menestyksellisesti pro gradu-tutkimuksessaan. Korjaa Marjut, jos olen väärässä... Ainakin olemme joskus puhuneet tästä hienosta ajatuksestasi!) Tekstiililuonnos syntyy, kun lähtee suoraan virkkuukoukun ja langan kanssa kokeilemaan, löytyisikö oikeanlaisia muotoja ja väriyhdistelmiä ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia.

Hattu on jo valmiina. Kuvassa ympäristö kyllä himpun verran väärä. Jos esityspaikkana on lippakioski, niin täytyyhän hatussakin olla lippa. Siinä onkin, etupuolella. Jätetään vähän yllätykseksi.

Jostain syystä tässä produktiossa on ollut tosi vaikea saada aikaan lähestulkoon minkäänlaisia piirrosluonnoksia, vaikka piirtäminen on yleensä ollut minulle ihan ensimmäinen visualisointikeino missä tahansa suunnittelutyössä. Seuraavissa kuvissa kuitenkin jotain viittauksia siihen, miten ajatukset ovat edenneet tämän produktion kohdalla. 

Muistikirjan sivu täyttyi Helsingin keskustaa ympäriinsä kävellessämme. Kävimme Pasin ja Henna-Riikan kanssa läpi mahdollisia esityspaikkoja ja pohdimme, miten oopperan pieni tarina voisi kehittyä. Muistiinpano 3.4.2013.

Ajattelen itse koko ajan, että Nainen sekoaa aina vain pahemmin ja pahemmin, että esitys esitykseltä tilanne menee hullummaksi: enhän minä sitä päätä, mutta tämä ajatus on ainakin  puvustuksen takana: hillityn kuoren alla kuplii ja kiehuu. Ja silti mietin suunnitellessani myös sitä, miten vaate todellisuudessa konkretisoituu, enkä pidä sitä pahana. Se helpottaaa valmistusvaihetta huomattavasti. 22.4.2013

Jostain syystä olen ajatellut värejä vielä enemmän kuin aikaisemmissa töissä: siihen ehkä vaikuttaa se, että huhtikuun alussa paikkoja katsellessamme värit olivat hyvin hillityt. Mieleeni jäi miljoona erilaista vaaleanruskeaa ja vartija "paljon vartijana". Vartijan pukeminen mietityttää, en ehkä voi tehdä puvusta liian "virallista", mutta haluaisin sen olevan kuitenkin mahdollisimman lähellä oikeaa vartijan työasua.

Nopeita ja pieniä kuvia. Ikuinen ongelmani: en ole koskaan oppinut piirtämään (mitään) isosti.
Ja on tunnustettavaakin: työmotivaationi ja fokusointikykyni on hajanainen, lähestulkoon yhtä hajanainen kuin tuo luonnosten nainen. Kokemuksesta tiedän, että valmista tulee kyllä, mutta olen harvinaisen hidas aloittamaan konkreettista työtä, nyt kaivattaisiin inspiroitumista (vaikka inspiraatio sinänsä on mielestäni vähän arveluttava juttu) ja sisäistä motivaatiotason nousua, että pääsisin kunnolla työhön kiinni. Ehkä tämä projekti tuntuukin niin nopealta siksikin, että itselleni epätyypillisesti en ole liian ajoissa liikkeellä... 


lauantai 11. toukokuuta 2013

Kohti uutta oopperakohtausta

Oopperaa arjessa -projektin ensimmäinen osa Le Saxophone... (ks. aiemmat blogitekstit) kantaesitettiin elokuussa 2011 Kampin keskuksessa.

Nyt on vuorossa projektin seuraava osa, Kohtaus kadulla, jota esitetään muutamaan otteeseen Helsingin kaduilla kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

Oopperakohtauksen libreton on kirjoittanut runoilija Saila Susiluoto.

Naisen roolin esittää sopraano Eija Räisänen. Säveltäjä Pasi Lyytikäinen häärii työkalujen kera esityksessä työmiehenä. Mukana on myös vartija, jonka nimi julkistetaan lähiaikoina.

Ja näiden kolmen henkilön välille syntyy oopperaa arjessa.

Puvustuksen teokseen suunnittelee Johanna Oksanen-Lyytikäinen ja visuaalisen ilmeen ja taltioinnin suunnittelee kuvataiteilija Henna-Riikka Halonen.

Pidä siis silmäsi auki, jos liikut kesäkuun alkupuolella Espan puiston tai Kasarmitorin tietämillä.

Päivtämme tänne seuraavien viikkojen aikana tietoa projektin vaiheista.

Henna-Riikka ja Johanna Espan lankarullakioskilla huhtikuussa suunnittelemassa oopperan visuaalista ilmettä.