Luonnoksia II

Näillä luonnoksilla lähden etenemään, materiaalinhankinta käynnistyy.

Luonnoksia

Pukuluonnosten tekeminen on minulle tärkeä vaihe; siitä on hyvä aloittaa hatarien mielikuvien konkretisoiminen oikeiksi puvuiksi. Sillä ei niin ole väliä, muistuttaako lopullinen tulos ensimmäisiä luonnoksia, vaan esimerkiksi sillä, että luonnosten kanssa on huomattavasti helpompi keskustella ohjaajan ja esiintyjien kanssa siitä, ollaanko tietyntyyppisillä ratkaisuilla menossa oikeaan suuntaan, vai täytyisikö kenties suuntaa muuttaa. Luonnosvaiheessa on muutosten tekeminen huomattavasti helpompaa, kuin silloin, kun puvustus on jo oikeasti olemassa.

Joskus on tietysti mahdollista sekin, että pukuluonnos onkin vaikutukseltaan voimakkaampi, kuin alunperin uskalsi ajatellakaan. Siitä on hyvä esimerkki vuonna 2005 kantaesitetystä Helsinkiin-ooperasta, Kallen vahva olemus siirtyi Juhani Ahon tekstin pohjalta helposti luonnokseen ja lopulta luonnoksesta näyttämölle:

                

            

Valokuva Kallesta on Kimmo Brandtin

Oopperaa Arjessa puvustuksen luonnostelun aloittaminen vaati pitkän kypsyttelyn, erityispiirteeksi voisi sanoa sitä, että on tarkoitus, että puvustus sulautuu arkivaatetettujen ihmisten sekaan ennen kuin esitys alkaa ja sitä, että puvuista on tarkoitus lähteä ääniä, joita käytetään osana teoksen äänimaailmaa partituuriin merkittynä. Ensimmäiset piirrokset, joita puvuista tein, olivat hyvin muistiinpanon tapaisia:

En meinannut päästä muistiinpanovaiheesta eteenpäin alkuunkaan; "tyyppien" sijoittaminen ostoskeskukseen piirtämällä tuntui tosi hankalalta, mutta sain naapuriapua, kun Rozalia (Janovic) muistiinpanojeni avulla ja selityksiäni kuuntelemalla sai tyypit mahdutettua "tilaan":

Rozalian piirroksen avulla pääsin eteenpäin ja tein oman versioni lähestulkoon mallista piirtämällä. Piirtäminenkin on laji, jossa ei pitäisi pitää taukoja: aloittaminen on aina sitä vaikeampaa, mitä kauemmin on ollut piirtämättä. 

Vaate- tai pukusuunnittelussa luonnosten piirtäminen on yleisessä tiedossa oleva työskentelytapa, jopa ilmiselvä. Olen ollut kiinnostunut käsityön ja muotoilun prosessien lisäksi myös muiden alojen työskentelyprosesseista. Siitä lähtien, kun tapasin säveltäjä Lyytikäisen, olen yrittänyt päästä sisään siihenkin, miten uusi musiikki syntyy. Tyttäremme kuvailee tunnetta mielestäni aika osuvasti:"en minä kuullut mitä sinä sanoit, kun se musiikki soi koko ajan pääni ympärillä..." Sitä en tiedä, onko asia näin kaikilla muusikoilla, mutta siitä olin hyvin innoissani, kun löysin säveltäjän paperikasasta seuraavan tätä "oopperaa arjessa"-teosta koskevan luonnoksen. (Näin se siis käy!!?)

Ensimmäistä luonnosta luonnollisesti seuraa toinen ja kolmas jne. edellistä tarkempi luonnosvaihe. Varsinaista nuottia en vielä ole päässyt näkemään. Ehkä Lyytikäinen kirjoittaa siitä jotakin itse.

Näistä ensimmäisistä luonnoksista jatketaan prosessia eteenpäin. Sävellystyö on käynnissä, deadline lähestyy; itse teen tällä hetkellä tarkempia pukuluonnoksia, päätöksiä pukujen värimaailmoista ja tulevista linjoista ja valmistaudun materiaalinhankintaan. Edessä on pukujen hankkiminen/valmistaminen ennen ensimmäisiä lauluharjoituksia, joissa pitäisi olla valmiina ainakin ne vaatekappaleet, joita käytetään teoksen äänimaailman tuottamiseen. 

Ooppera ja tekijät

Teos "Le saxophone" (työnimi)


Suunniteltu kantaesitys: Musiikkitalon avajaisviikko: maanantai 1.8.2011 Kampin keskuksessa, muutkin lähipäivät ovat mahdollisia. Esitysaika mieluiten kauppakeskuksen “Prime Time” -aika, jolloin ihmisiä on paljon liikkeellä.

Muut mahdolliset esityspaikat: Rautatieasema, Musiikkitalo, Kiasma

Kesto: n. 25-35 minuuttia

Musiikki: Pasi Lyytikäinen

Saksofoni: Olli-Pekka Tuomisalo

Helsingin kamarikuoro (8 laulajaa), joht. Nils Schweckendiek

Lyömäsoittaja: Aki Virtanen

Ohjaus: Minna Vainikainen

Pukusuunnittelija/puvustaja: Johanna Oksanen-Lyytikäinen

Teos on osa säveltäjä Lyytikäisen musiikin tohtorin tutkintoa Sibelius-Akatemiassa. 


Oopperan puvustus on pukusuunnittelijan (JO-L) tieteellistä väitöskirjatutkimusta tukevaa taiteellista työtä. 


O-P Tuomisalo tekee post doc -tutkimusta soittajan taiteellisista prosesseista ja nämä kolme oopperan tekijää muodostavat myös oman taiteellistieteellisen tutkimusryhmänsä. Oopperaa Arjessa -projektista on suunnitelmissa julkaista artikkeleita tai artikkelisarja syksyllä 2011. 

"Le saxophone": Konsertoivaa musiikkiteatteria saksofonisolistille, kamarikuorolle ja lyömäsoittajalle

 "Oopperaa arjessa" on alun perin kuvataiteesta teatteriin ja performanssiin kehittyneen site-spesific art -perinteen musiikillinen sovellus. Teoksen esityspaikka on äänierityinen tila. Äänierityisellä tilalla tarkoitetaan paikkaa tai paikkoja, joilla on oma erityinen ääni-identiteetti. Tällainen on esimerkiksi kauppakeskuksien tai metroaseman äänimaisema. Keskeistä äänierityisessä tilassa on se, että tilassa toistuu jollakin tavalla paikalle ominaisia, erityisiä, ääniä tai äänimaisemia. 

Teoksen teksti on säveltäjä Hector Berliozin vuonna 1849 kirjoittama kuvaus (sanomalehtiartikkeli) saksofonin äänestä (esityskieli: Ranska).  

Teoksen teksti:

Hector BERLIOZ; Journal des Débats, 21.4.1849: 

Le saxophone […] son principal mérite, selon moi, est dans la beauté variée de son accent, tantot grave et calme, tantot passioné, rêveur ou mélancolique, ou vague comme l'écho affaibli d'un écho, comme les plaintes indistincts de la brise dans les bois et, mieux encore, comme les vibrations mystérieuses d'une cloche, longtemps après qu'elle a été frappée. Aucun autre instrument de musique existant, à moi connu, ne possède cette curieuse sonorité, placée sur la limite du silence.

Suomennos:

Saksofoni [...] sen merkittävin ansio, minun mielestäni, on sen soinnin moninaisessa kauneudessa - soinnissa, joka on vuoroin matala ja hillitty, vuoroin intohimoinen, unelmoiva tai surumielinen, tai joka aaltoilee kuin toistojensa heikentämä kaiku, kuin metsätuulen utuinen huokailu ja, vielä parempaa, kuin jo aikaa sitten soitetun kirkonkellon salaperäiset värähtelyt. Mikään muu olemassa oleva soitin ei, minun tuntemani mukaan, omaa tätä erikoista, hiljaisuuden rajalle sijoittuvaa sointia.

Säveltäjän mietteitä I

Vaikka blogi on uusi, niin Oopperaa arjessa I -teoksen sävellystyö on ollut käynnissä jo kauan. Itse asiassa teos on muuttanut muotoaan moneen otteeseen. Alunperin siitä piti tulla "tavallinen" konsertoiva teos saksofonille ja sekakuorolle. Soittimeksi valikoitui bassosaksofoni pitkien vaiheiden jälkeen.

Teos alkoi kallistua teatteri-ilmaisun suuntaan oikeastaan tekstin löydyttyä. Tekstinä on Hector Berliozin bassosaksofonin ääntä kuvaileva lyhyehkö artikkeli vuodelta 1849 - ajalta jolloin herra Sax oli juuri keksinyt soittimensa.

Projektia on omalta kohdaltani myös pitkittänyt henkilökohtainen tyylimurros säveltäjänä. Viime vuosina oma ilmaisu on edennyt "vanhan liiton modernismista" kohti erilaisia häly- ja värimaailmoja. Muutos on ollut omassa perspektiivissäni iso, ja käymistila säveltäjänä on ollut pitkä. Tänä aikana on syntynyt runsaasti kamari- ja vokaalimusiikkia, joka on vahvistanut uusia esteettisiä ratkaisujani.

Mutta nyt taiteelliset jaakobinpainit ovat ohitse ja sävellystyö on kiivaimmillaan...

Mistä oopperanteko alkaa?

Tyhjästäkö? Ideasta? Epävarmuudesta? Tilauksesta?

Ainakin tekijöistä. Tekemiseen tarvitaan tekijöitä, oopperassakin.