Pukusuunnittelijan (h)ajatelmia

Kohtaus kadulla konkretisoituu nopeasti. Tai konkretisoituu ja konkretisoituu... Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Minulla on valmiina yksi konkreettinen asia: sekoilevan naisen hattu. Hattua voisi kuvailla myös "tekstiililuonnokseksi". (Kiitos tästä käsitteestä kuuluu ystävälleni ja kollegalleni Marjut Nordbergille, joka käytti tekstiililuonnostekniikkaa menestyksellisesti pro gradu-tutkimuksessaan. Korjaa Marjut, jos olen väärässä... Ainakin olemme joskus puhuneet tästä hienosta ajatuksestasi!) Tekstiililuonnos syntyy, kun lähtee suoraan virkkuukoukun ja langan kanssa kokeilemaan, löytyisikö oikeanlaisia muotoja ja väriyhdistelmiä ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia.

Hattu on jo valmiina. Kuvassa ympäristö kyllä himpun verran väärä. Jos esityspaikkana on lippakioski, niin täytyyhän hatussakin olla lippa. Siinä onkin, etupuolella. Jätetään vähän yllätykseksi.

Jostain syystä tässä produktiossa on ollut tosi vaikea saada aikaan lähestulkoon minkäänlaisia piirrosluonnoksia, vaikka piirtäminen on yleensä ollut minulle ihan ensimmäinen visualisointikeino missä tahansa suunnittelutyössä. Seuraavissa kuvissa kuitenkin jotain viittauksia siihen, miten ajatukset ovat edenneet tämän produktion kohdalla. 

Muistikirjan sivu täyttyi Helsingin keskustaa ympäriinsä kävellessämme. Kävimme Pasin ja Henna-Riikan kanssa läpi mahdollisia esityspaikkoja ja pohdimme, miten oopperan pieni tarina voisi kehittyä. Muistiinpano 3.4.2013.

Ajattelen itse koko ajan, että Nainen sekoaa aina vain pahemmin ja pahemmin, että esitys esitykseltä tilanne menee hullummaksi: enhän minä sitä päätä, mutta tämä ajatus on ainakin  puvustuksen takana: hillityn kuoren alla kuplii ja kiehuu. Ja silti mietin suunnitellessani myös sitä, miten vaate todellisuudessa konkretisoituu, enkä pidä sitä pahana. Se helpottaaa valmistusvaihetta huomattavasti. 22.4.2013

Jostain syystä olen ajatellut värejä vielä enemmän kuin aikaisemmissa töissä: siihen ehkä vaikuttaa se, että huhtikuun alussa paikkoja katsellessamme värit olivat hyvin hillityt. Mieleeni jäi miljoona erilaista vaaleanruskeaa ja vartija "paljon vartijana". Vartijan pukeminen mietityttää, en ehkä voi tehdä puvusta liian "virallista", mutta haluaisin sen olevan kuitenkin mahdollisimman lähellä oikeaa vartijan työasua.

Nopeita ja pieniä kuvia. Ikuinen ongelmani: en ole koskaan oppinut piirtämään (mitään) isosti.

Ja on tunnustettavaakin: työmotivaationi ja fokusointikykyni on hajanainen, lähestulkoon yhtä hajanainen kuin tuo luonnosten nainen. Kokemuksesta tiedän, että valmista tulee kyllä, mutta olen harvinaisen hidas aloittamaan konkreettista työtä, nyt kaivattaisiin inspiroitumista (vaikka inspiraatio sinänsä on mielestäni vähän arveluttava juttu) ja sisäistä motivaatiotason nousua, että pääsisin kunnolla työhön kiinni. Ehkä tämä projekti tuntuukin niin nopealta siksikin, että itselleni epätyypillisesti en ole liian ajoissa liikkeellä...