Kohtaus kadulla konkretisoituu nopeasti. Tai konkretisoituu ja konkretisoituu... Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Minulla on valmiina yksi konkreettinen asia: sekoilevan naisen hattu. Hattua voisi kuvailla myös "tekstiililuonnokseksi". (Kiitos tästä käsitteestä kuuluu ystävälleni ja kollegalleni Marjut Nordbergille, joka käytti tekstiililuonnostekniikkaa menestyksellisesti pro gradu-tutkimuksessaan. Korjaa Marjut, jos olen väärässä... Ainakin olemme joskus puhuneet tästä hienosta ajatuksestasi!) Tekstiililuonnos syntyy, kun lähtee suoraan virkkuukoukun ja langan kanssa kokeilemaan, löytyisikö oikeanlaisia muotoja ja väriyhdistelmiä ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia.
Hattu on jo valmiina. Kuvassa ympäristö kyllä himpun verran väärä. Jos esityspaikkana on lippakioski, niin täytyyhän hatussakin olla lippa. Siinä onkin, etupuolella. Jätetään vähän yllätykseksi. |
Jostain syystä tässä produktiossa on ollut tosi vaikea saada aikaan lähestulkoon minkäänlaisia piirrosluonnoksia, vaikka piirtäminen on yleensä ollut minulle ihan ensimmäinen visualisointikeino missä tahansa suunnittelutyössä. Seuraavissa kuvissa kuitenkin jotain viittauksia siihen, miten ajatukset ovat edenneet tämän produktion kohdalla.
Nopeita ja pieniä kuvia. Ikuinen ongelmani: en ole koskaan oppinut piirtämään (mitään) isosti. |
Ja on tunnustettavaakin: työmotivaationi ja fokusointikykyni on hajanainen, lähestulkoon yhtä hajanainen kuin tuo luonnosten nainen. Kokemuksesta tiedän, että valmista tulee kyllä, mutta olen harvinaisen hidas aloittamaan konkreettista työtä, nyt kaivattaisiin inspiroitumista (vaikka inspiraatio sinänsä on mielestäni vähän arveluttava juttu) ja sisäistä motivaatiotason nousua, että pääsisin kunnolla työhön kiinni. Ehkä tämä projekti tuntuukin niin nopealta siksikin, että itselleni epätyypillisesti en ole liian ajoissa liikkeellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti