lauantai 30. heinäkuuta 2011

Harjoitukset harjoiteltu... edessä kenraali ja esitykset

Tiukka harjoitusperiodi on nyt ohi ja teos kasassa. Edessä on vapaapäivä ja maanantain kenraali ja esitykset. Olo on kohtuullisen sanaton, ei irtoa tekstiä, mutta mieli on odottavan iloinen. On helpottavaa huomata, että siinähän se on, mielikuva konretisoituneena. Tyttärelle kuvasin kappaletta näin: "ehkä se (ooppera) on hieman outo, mutta kuitenkin yhtäaikaa hauska ja kaunis."

Helsingin kamarikuoro "Le Saxophone..." -esiintyjät esityspaikalla
Juuh, taisi ne harjoitukset aika rankat olla... solisti lepää.
 
Työryhmä = tekijät tämän kaiken takana.

torstai 28. heinäkuuta 2011

"Le saxophone..." Oopperaperformanssi Kampin keskuksessa, esitysajat

Le Saxophone... - Oopperaa arjessa I

maanantaina 1.8.2011 Kampin kauppakeskuksessa, metrosisäänkäynnin ja kahvila Le Rougen läheisyydessä (Gekko)

kello 12.30 (julkinen kenraaliharjoitus)
kello 13.30 (kantaesitys)
kello 14.40 (2. esitys)

Taiteiden väliset raja-aidat saavat kyytiä, kun Pasi Lyytikäisen uutuusteos ”Le Saxophone…” kantaesitetään maanantaina 1.8.2011 kello 13.30 Kampin kauppakeskuksen metrosisäänkäynnin läheisyydessä. Minna Vainikaisen ohjaama teoshybridi yhdistelee arjen keskellä oopperaa, performanssia,  konserttoa ja paikkalähtöistä teatteria.
                      Parikymmentä minuuttia kestävän teoksen kantaesittää Helsingin kamarikuoro Nils Schweckendiekin johdolla. Bassosaksofonisolistina on klassisen saksofonin ykkösnimi Olli-Pekka Tuomisalo ja lyömäsoitinosuudesta vastaa Aki Virtanen.
                      Lyytikäisen sävellys hyödyntää arkista äänimaailmaa. Soittimina on muun muassa tuulipukukangasta, nauloja, vasaroita, pora, kaiteita ja kengänkorkoja. Teoksen puvut on suunnitellut ja valmistanut Johanna Oksanen-Lyytikäinen.
                      Teoksen teksti on Hector Berliozin vuonna 1849 kirjoittama kuvaus saksofonin äänestä.

Lisätietoja:   

Pasi Lyytikäinen gsm: 040 8400 221
e-mail: pasi.lyytikainen@gmail.com
säveltäjän blogi: pasilyytikainen.blogspot.com        
puvustajan blogi: oopperaaarjessa.blogspot.com


Harjoitusperiodi, ensimmäisen päivän tunnelmia toisen päivän aamuna

Puvut ovat muutamia nappeja ja liimaamisia vaille valmiit ja kuljetettu harjoitustilaan. Eilen näin ensimmäisen kerran kunnolla pukukokonaisuuden esiintyjien päällä. Yllättävän jännittävä hetki. Puvustus näytti olevan ihan ok, jäin vielä miettimään, kaipaisiko kokonaisuus jonkin hieman selvemmän särön. Kontrastia niin sanoakseni. Tässä onneksi ehtii vielä säätää. Kun puvustuksen perusrunko on ajoissa hallinnassa, voi viime tingassa keskittyä vielä pieniin yksityiskohtiin. En itse ehkä kestäisi tässä vaiheessa enää sitä jännitystä, että ehtiikö puvut esitykseen. Hevarille haetaan vähän lisää hiluja ja metsästetään vielä pari lippistä ja säädetään kengänpohjia ja käsilaukkuja... joo, ja huomenna päästäänkin jo sitten Kamppiin harjoittelemaan, toivottavasti täysin valmiilla puvustuksella. Kun pukuasiat ovat kunnossa, voin vetäytyä harjoituksissakin enemmän tarkkailijan ja tallentajan asemaan. Mielenkiintoista sekin. 

Pahin jännitys esityksen suhteen laukesi eilen, kun vihdoinkin näin, että kokonaisuus lähtee tosiaan toimimaan: kuorolaiset ovat päässeet mielestäni hyvin kiinni teokseen, sekä lauluosuuksiin, että hahmoihinsa. Tuntuu ihan mielettömän hienolta, kun esiintyjät saavat tyypit heräämään eloon. 


torstai 21. heinäkuuta 2011

Työtahti? Lomatahti? Tahti kuin tahti, kunhan olisi edes joku tahti! (Löytyihän se!)

Julkaisematon merkintä eiliseltä:

Taidan pyörtää sanani siitä tauon pitämisestä ennen viimeistä puristusta. Että voikin olla hankalaa saada työrytmistä kiinni. Ajatusten keräämiseen ei tunnu riittävän pelkkä tehtävien töiden lista, vaan on saatava taas itseään niskasta kiinni ja rytmitettävä päivät työtahtiin. Työtahtiin rytmittyy helpoiten silloin, kun muutkin ovat työtahdissa. Nyt on vaan sellainen pieni ongelma, että muut eivät ole. Koko muu maailma tuntuu olevan lomalla... ja lomatahdissa. Ja siitä on hankala itse irrottautua, vaikka ihan hyvin tiedostan, että jos en nyt pian pääse työtahtiin, on työtahti viikon päästä ympärivuorokautinen. Että olisi parempi jos nyt vaan pääsisin. Pian. Tahtiin, vaikka edes hitaaseen.

Ensimmäistä kertaa näen kotona työskentelyn ongelmana. Vaikka työtilani on erillään muusta asunnosta, siinä ei ole suljettavaa ovea ja kaikki mahdollinen liike ympärillä kuuluu tähän missä työskentelen. Tai siis yritän työskennellä.

Tänään torstaina:

Pidän sittenkin sanani siitä tauon pitämisestä ennen viimeistä puristusta. Näemmä tarvitsin vielä eilisen hitauden ja arkeenpalaamispäivän. Tänään sain vihdoinkin kiinni työlistan päästä, kun Säveltäjä ystävällismielisesti vei lapset pihalle koko päiväksi, eikä minun tarvinnut keskeyttää työtäni sata kertaa joka saumaa ommellessa. Hevari sai housuihinsa kaivatut yksityiskohdat ja työmiehiltä puuttuu enää työkaluvyöt - siis ne sellaiset vyöt, joista roikkuu työkalujen säilyttämiseen käytettäviä taskuja. Mikähän niiden oikea nimi muuten on? Seuraava suuri osaprojekti onkin sitten kenkien hankinta kaikille...

Vaikka puvustuksen kokonaisuus on ollut aika hyvällä mallilla jo pidempään, olen tyytyväinen, kun tajusin varata riittävästi aikaa myös yksityiskohtien hiomiselle. Yksityiskohtien merkitys tuntuu tässä teoksessa puvustuksen näkökulmasta suurelta. Kyse on aika tavalla siitä, että jokaisessa puvussa on pieni vihje tai yksityiskohta, joka liittää sen kokonaisuuteen. Ja yksityiskohtien hiomisesta on kyse myös siinä tosiseikassa, että esiintyjät ovat haasteellisesti yleisön seassa, ja puvut ovat tarkasteltavissa hyvinkin läheltä: en halua ajatella, että huolettomasti valmistetut yksityiskohdat paljastaisivat esiintyjät arkielämän seasta liian helposti. 

Totta varmaankin on, että tyypit ovat kohtuullisen helposti eroteltavissa arkielämän seasta jos tietoisesti tulee oopperaa katsomaan, mutta ehkä oopperasta aiemmin tietämättömät katsojat hämääntyvät helpommin. Reaktioita on mielenkiintoista seurata. Jännittää ihan jo!

Hevarin housut                                                    


Yksityiskohta: tähän voisi lisätä vähän ketjua...

Ja se pääkalloniitti :X



tiistai 19. heinäkuuta 2011

Paluu työhön, pari viikkoa ennen kantaesitystä...

On aika päivittää "tehtävät" -lista. Lista tosiaan helpottaa paluuta työarkeen: kun tietää, mitä vielä täytyy tehdä, osaa myös priorisoida ja aloittaa hankalimmista ja aikaa vaativista jutuista ja tehdä helpommat jutut siinä ohessa tai sitten kun on vaan vähän aikaa. Säveltäjä kirjoittaa aiheesta enemmänkin. Minun työlistallani lukee tällä hetkellä juttuja tyyliin:

- hevarin haarasauma
- tasku ääniraudalle
- tsekkaa tila (missä puvut säilytetään?)
- harjoitusperiodi/aikataulut ym.
- lavastus ??! (APUA?)
- tiedotus?

jne.

Lista taitaa olla päättymätön, kun yliviivaa yhden kohdan, kirjoittaa perään kaksi lisää. Tyypillistä. Mutta olen ehdottomasti listaihminen. En selviäisi ilman listoja. Tai en ainakaan nukkuisi öisin sitäkään vähää mitä nyt nukun.

Loma teki kuitenkin hyvää, kädet eivät ole enää ompelusta kipeät ja pukutyyppejäkin katselee taas aivan uusin silmin. Tästä lähtien aikataulutan työni aina niin, että ennen viimeistä puristusta ehtii pitää kunnon tauon. Tulee varmasti parempaa jälkeä.

Santorinin Oiasta löytyi ihana nukkekauppa, myytävänä olevat nuket oli tehty lähinnä turisteja ajatellen, mutta kaupan omistaja kertoi, että heidän perheensä valmistaa nukkeja myös ammattilaisille, nukketeattereihin. Mikä maailma!



Niin, mutta nyt siis sen haarasauman kimppuun. Ensin pitää lisätä pari juttua listalle.

- etsi pääkalloniitti
- kapun solmio (vihreä)