Tiukka harjoitusperiodi on nyt ohi ja teos kasassa. Edessä on vapaapäivä ja maanantain kenraali ja esitykset. Olo on kohtuullisen sanaton, ei irtoa tekstiä, mutta mieli on odottavan iloinen. On helpottavaa huomata, että siinähän se on, mielikuva konretisoituneena. Tyttärelle kuvasin kappaletta näin: "ehkä se (ooppera) on hieman outo, mutta kuitenkin yhtäaikaa hauska ja kaunis."
 |
| Helsingin kamarikuoro "Le Saxophone..." -esiintyjät esityspaikalla |
 |
| Juuh, taisi ne harjoitukset aika rankat olla... solisti lepää. |
 |
| Työryhmä = tekijät tämän kaiken takana. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti