Oopperaa arjessa, osa I, "Le Saxophone..." on nyt esitetty. Tekijöillä tunnelma katossa, ehkä myös hieman haikea... mielettömän hauska ja antoisa projekti.
Harjoituksista jäi mieleen sattumalta paikalle joutuneen katsojan ihan vilpitön kommentti: "Maksaisit sä ihan oikeesti kuullakses tällasta?" Vastasin: "Miksipä en..." Mutta olenkin yksi tekijöistä ja eri tavalla kiinni teoksessa, kuin satunnainen kuulija.
Tekijöille on aina hyödyllistä kuulla kuulijoiden ja katsojien kommentteja, seuraavaa teostakin ajatellen. Miltä näytti ja kuulosti? Olitko paikalla kutsuttuna vai sattumalta? Mikä teoksessa jäi parhaiten mieleen? Mitä muuta haluaisit kertoa?
Kuvia ja videonpätkiä tulossa... lähipäivinä!
Harjoituksista jäi mieleen sattumalta paikalle joutuneen katsojan ihan vilpitön kommentti: "Maksaisit sä ihan oikeesti kuullakses tällasta?" Vastasin: "Miksipä en..." Mutta olenkin yksi tekijöistä ja eri tavalla kiinni teoksessa, kuin satunnainen kuulija.
Tekijöille on aina hyödyllistä kuulla kuulijoiden ja katsojien kommentteja, seuraavaa teostakin ajatellen. Miltä näytti ja kuulosti? Olitko paikalla kutsuttuna vai sattumalta? Mikä teoksessa jäi parhaiten mieleen? Mitä muuta haluaisit kertoa?
Kuvia ja videonpätkiä tulossa... lähipäivinä!
Olin paikalla ystävän kutsumana. Kokemus oli virkistävä, yllätyksellinen ja hauska. Haluaisin kuulla ja nähdä teoksen uudestaan, jotta voisin seurata enemmän sävellystä. Nyt keskityin enemmän siihen mitä pitäisi seurata :) Teos upposi hienosti ympäristöön. Esim. katoksen päälle kiipesi poika ja laski mäkeä. Yhden liukumisen aikana musiikkikin meni asteikkoa alas. Seuraavan kerran Kampissa kahvilla kuuntelen eritavalla ympäristöä. LÄMMIN KIITOS KAIKILLE ESITYKSESTÄ!
VastaaPoistaTulin, koska ystäväni vinkkasi esityksestä Facebookissa, ja kun huomasin vielä ilmoituksen lehdessä, ajattelin, että tämä on helppo ja hyvä mahdollisuus tsekata säveltäjä Lyytikäinen. Nykytaidemusiikkia (tai nykymusiikkitaidetta) on vaikea lähestyä, koska on korkea kynnys lähteä konserttiin, jos ei yhtään tiedä, mitä on tulossa. Nyt kynnys oli sahattu pois.
VastaaPoistaJa kyllä kannatti. Minä maksaisin kuullakseni ja nähdäkseni tällaista. (Tosin olen ihmistyyppiä, josta tulee isona kulttuuri-instituutioidenpystyssäpitäjä-täti.)
Kun kuulin juuri ennen esitystä, että säveltäjä on tutkinut hälyä, sain siitä juuri sopivan tarttumapinnan. Sävellyksessä oli ikään kuin pistetty hälyääniä uuteen järjestykseen siten, että siitä tuli kiinnostavaa ja kaunista. Järjestys on kaunista tässä kontekstissa. Lisäksi kaikessa oli vielä ihana ranskalainen kuorrutus. Pääsi hetkeksi Pariisin metroon ja ranskan intonaatioon.
Kuorolaisuus ei tee ihmisestä esiintyjää, mutta olen huomannut, että kuorolaiset ovat hyvin innokkaita esiintyjiä. Tässäkin he heittäytyivät täysillä. Musiikillisesti he onnistuivat hienosti, mutta muu esittäminen tuntui vielä päälleliimatulta. Tosin katsoja välttyi suuremmalta hämmennykseltä, kun näki esityksen rajan. Puvustuksesta tuli mieleeni Ranska lukuun ottamatta suomalaista turistia kyynärsauvoineen. Puvustus rimmasi sen kanssa, mitä kuuli.
Eniten pohdituttaa, miksi tämä ei ole mielestäni ooppera. Oopperahan on kai konventionaalisesti ajatellen mieluiten orkesterin säestyksellä laulettu näytelmä. En saanut kiinni mistään juonesta. Soolot ja tuttit toki vaihtelivat. Ja jos tämä kertoi saksofonin "sielunelämästä", ihmetyttää, mitä ne ihmiset siinä tekivät. Olivat kertojia? Hehän siis kuvailivat saksofonin ääntä ja jäljittelivät sitä.
Miten teoksen sitten voisi määritellä? Kunnianosoitus saksofonille; sävel- ja näyttämöteos bassosaksofonille, kuorolle ja hälyesineille?
Kiitos elämyksestä, joka herätti ajatuksia. Esityksestä jäi halu kuulla lisää. Ja erityiskiitos konsertista, jonka saatoin kuunnella kera höpöttelevän 3-vuotiaan lapsen.
Kiitokset ihanasta palautteesta. Mukava kuulla, että piditte esityksestä. Ja kiitokset Mirkalle pohdinnoistasi. Kysymyksesi ovat ehkä retorisia, mutta ajattelin liittyä keskusteluun. Olen pohtinut näitä samoja kysymyksiä sävellystyön lomassa. Mikä teosmuoto tämä on? Vaikka teoksen alanimenä on Oopperaa arjessa, teos todellakin yhdistelee muitakin esitysperinteitä, kuten konserttoa, paikkasidonnaista teatteria ja performanssia. Perinteisestä oopperasta poiketen solistin on tässä tapauksessa korvannut bassosaksofoni. Vaikka solisti on kielellisesti "mykkä", niin se silti yrittää vimmatusti kertoa jotakin. Juonta tähän teokseen ei ole sisäänkirjoitettu. Juoni muodostuu ohjaajan - ja tässä tapauksessa myös puvustajan ja esityspaikan kombinaatiosta. Kuoro on teoksessa tosiaan kertojan roolissa antiikin näytelmien tapaan - vaikka tosin teksti myös etääntyy Kampista kielensä takia ja myös siitä syystä, että olen pilkkonut tekstiä paljon tavuihin ja yksittäisiin äänteisiin. Ehkäpä osuvin teosmuotonimi voisi olla siis "konsertoiva oopperaperformanssi arjessa".
VastaaPoistaUsea viikko esityksen jälkeen teos on vielä aika hyvässä muistissa. Mielestäni teos sopi erinomaisesti ympäristöönsä hälyäänineen kaikkineen. Pidin siitä, että teoksen rajat häilyivät, esim. heti alussa kainalosauvamies kovaäänisesti kopisteli paikasta toiseen ja ehdin jo kaverille purnata siitä, kuinka tyypillistä on, että joku ulkopuolinen tulee pilaamaan esityksen:-) Sitten kun kainalosauvamies liittyikin kuoroon, niin itselle jäi koko esityksen ajaksi sellainen tunnelma, että mikäköhän kuuluu tähän ja mikä ei, ja katsoin yleisöäkin skeptisesti useaan otteeseen ajatellen, että kohta sieltä ponnahtaa vielä jotain. Esityksen tunnelma oli siis kautta linjan jotenkin absurdi.
VastaaPoistaYhtä lailla nautin ohikulkijoiden reaktioiden seuraamisesta. Jotkut pyyhälsivät ohi kuin ei mitään, useimmat jäivät katsomaan vähän kummastuneena ja hidastivat vauhtiaan, joku taisi liittyä yleisöönkin.
Musiikissa eniten kiinnosti hälyäänet (esim. vasaraniskut) ja jäin pohtimaan sitä, mitä musiikki ylipäätään on - tai melu, ja missä vaiheessa melu muuttuu musiikiksi. Ostoskeskus oli tämänkaltaisen sävellyksen esittämispaikaksi oivallinen valinta. Kuoron eläytyminen oli myös jotenkin ihanaa ja koskettavaa.
Hieman jäin miettimään ranskan kielen valintaa, sekin tosin lisäsi teoksen absurdia tunnelmaa (käytän sanaa "absurdi" yksinomaan positiivisessa merkityksessä). Hyvin, ellei paremminkin oli mielestäni toiminut jokin keksitty höpöhöpökieli tai satunnaisista suomen kielen sanoista koostettu. Haluaisiko säveltäjä vielä valaista tätä kieliasiaa? ;-)
Puvustuksesta sanoisin, että se taas istui hyvin esityskieleen, poikkesi elegantisti ympäröivästä loma-Suomen crocksit ja revityt farkkusortsit -tyylistä.
Kaiken kaikkiaan, hieno teos ja upea taide-elämys!
Kiitokset kommenteista, muutama viikko on tosiaan esityksestä vierähtänyt ja pikkuhiljaa alkavat ajatukset siirtyä pukusuunnittelusta sen tutkimiseen. Säveltäjä voisi tosiaan valaista mm. kielivalintaa, Mauran ehdottama höpöhöpökieli on muuten hauska ajatus!
VastaaPoistaItselläni on suunnitelmissa pohtia pukusuunnittelua blogikirjoituksen muodossa vielä ainakin kerran, täytyyhän teoksesta jonkinlainen kooste tännekin saada...