Pukuluonnosten tekeminen on minulle tärkeä vaihe; siitä on hyvä aloittaa hatarien mielikuvien konkretisoiminen oikeiksi puvuiksi. Sillä ei niin ole väliä, muistuttaako lopullinen tulos ensimmäisiä luonnoksia, vaan esimerkiksi sillä, että luonnosten kanssa on huomattavasti helpompi keskustella ohjaajan ja esiintyjien kanssa siitä, ollaanko tietyntyyppisillä ratkaisuilla menossa oikeaan suuntaan, vai täytyisikö kenties suuntaa muuttaa. Luonnosvaiheessa on muutosten tekeminen huomattavasti helpompaa, kuin silloin, kun puvustus on jo oikeasti olemassa.
Joskus on tietysti mahdollista sekin, että pukuluonnos onkin vaikutukseltaan voimakkaampi, kuin alunperin uskalsi ajatellakaan. Siitä on hyvä esimerkki vuonna 2005 kantaesitetystä Helsinkiin-ooperasta, Kallen vahva olemus siirtyi Juhani Ahon tekstin pohjalta helposti luonnokseen ja lopulta luonnoksesta näyttämölle:
Valokuva Kallesta on Kimmo Brandtin
Oopperaa Arjessa puvustuksen luonnostelun aloittaminen vaati pitkän kypsyttelyn, erityispiirteeksi voisi sanoa sitä, että on tarkoitus, että puvustus sulautuu arkivaatetettujen ihmisten sekaan ennen kuin esitys alkaa ja sitä, että puvuista on tarkoitus lähteä ääniä, joita käytetään osana teoksen äänimaailmaa partituuriin merkittynä. Ensimmäiset piirrokset, joita puvuista tein, olivat hyvin muistiinpanon tapaisia:
En meinannut päästä muistiinpanovaiheesta eteenpäin alkuunkaan; "tyyppien" sijoittaminen ostoskeskukseen piirtämällä tuntui tosi hankalalta, mutta sain naapuriapua, kun Rozalia (Janovic) muistiinpanojeni avulla ja selityksiäni kuuntelemalla sai tyypit mahdutettua "tilaan":
Rozalian piirroksen avulla pääsin eteenpäin ja tein oman versioni lähestulkoon mallista piirtämällä. Piirtäminenkin on laji, jossa ei pitäisi pitää taukoja: aloittaminen on aina sitä vaikeampaa, mitä kauemmin on ollut piirtämättä.
Vaate- tai pukusuunnittelussa luonnosten piirtäminen on yleisessä tiedossa oleva työskentelytapa, jopa ilmiselvä. Olen ollut kiinnostunut käsityön ja muotoilun prosessien lisäksi myös muiden alojen työskentelyprosesseista. Siitä lähtien, kun tapasin säveltäjä Lyytikäisen, olen yrittänyt päästä sisään siihenkin, miten uusi musiikki syntyy. Tyttäremme kuvailee tunnetta mielestäni aika osuvasti:"en minä kuullut mitä sinä sanoit, kun se musiikki soi koko ajan pääni ympärillä..." Sitä en tiedä, onko asia näin kaikilla muusikoilla, mutta siitä olin hyvin innoissani, kun löysin säveltäjän paperikasasta seuraavan tätä "oopperaa arjessa"-teosta koskevan luonnoksen. (Näin se siis käy!!?)
Ensimmäistä luonnosta luonnollisesti seuraa toinen ja kolmas jne. edellistä tarkempi luonnosvaihe. Varsinaista nuottia en vielä ole päässyt näkemään. Ehkä Lyytikäinen kirjoittaa siitä jotakin itse.
Näistä ensimmäisistä luonnoksista jatketaan prosessia eteenpäin. Sävellystyö on käynnissä, deadline lähestyy; itse teen tällä hetkellä tarkempia pukuluonnoksia, päätöksiä pukujen värimaailmoista ja tulevista linjoista ja valmistaudun materiaalinhankintaan. Edessä on pukujen hankkiminen/valmistaminen ennen ensimmäisiä lauluharjoituksia, joissa pitäisi olla valmiina ainakin ne vaatekappaleet, joita käytetään teoksen äänimaailman tuottamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti