tiistai 26. huhtikuuta 2011

"Le saxophone": Konsertoivaa musiikkiteatteria saksofonisolistille, kamarikuorolle ja lyömäsoittajalle

 "Oopperaa arjessa" on alun perin kuvataiteesta teatteriin ja performanssiin kehittyneen site-spesific art -perinteen musiikillinen sovellus. Teoksen esityspaikka on äänierityinen tila. Äänierityisellä tilalla tarkoitetaan paikkaa tai paikkoja, joilla on oma erityinen ääni-identiteetti. Tällainen on esimerkiksi kauppakeskuksien tai metroaseman äänimaisema. Keskeistä äänierityisessä tilassa on se, että tilassa toistuu jollakin tavalla paikalle ominaisia, erityisiä, ääniä tai äänimaisemia. 

Teoksen teksti on säveltäjä Hector Berliozin vuonna 1849 kirjoittama kuvaus (sanomalehtiartikkeli) saksofonin äänestä (esityskieli: Ranska).  

Teoksen teksti:

Hector BERLIOZ; Journal des Débats, 21.4.1849: 

Le saxophone […] son principal mérite, selon moi, est dans la beauté variée de son accent, tantot grave et calme, tantot passioné, rêveur ou mélancolique, ou vague comme l'écho affaibli d'un écho, comme les plaintes indistincts de la brise dans les bois et, mieux encore, comme les vibrations mystérieuses d'une cloche, longtemps après qu'elle a été frappée. Aucun autre instrument de musique existant, à moi connu, ne possède cette curieuse sonorité, placée sur la limite du silence.

Suomennos:

Saksofoni [...] sen merkittävin ansio, minun mielestäni, on sen soinnin moninaisessa kauneudessa - soinnissa, joka on vuoroin matala ja hillitty, vuoroin intohimoinen, unelmoiva tai surumielinen, tai joka aaltoilee kuin toistojensa heikentämä kaiku, kuin metsätuulen utuinen huokailu ja, vielä parempaa, kuin jo aikaa sitten soitetun kirkonkellon salaperäiset värähtelyt. Mikään muu olemassa oleva soitin ei, minun tuntemani mukaan, omaa tätä erikoista, hiljaisuuden rajalle sijoittuvaa sointia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti