Ensimmäiset harjoitukset ovat tällä viikolla. Kova on yritys saada jokaiselle laulajalle jotakin valmista. Ääniä tuottavat kankaat pitäisi ommella johonkin ja keksiä, millä liikkeillä ääniä saadaan tuotetuksi.
Alla kokonaisuus, joka on tarkoitettu "lomailevalle, juhliin menossa olevalle äidille", "tytär" saa pellavaisen neulotun mekon, josta jo aiemminkin kirjoitin.
Kaikkiin vaatteisiin ei tarvitse piirtää kaavoja näin tarkkaan, mutta "seminaari- tai bisnesnaisten" hame ja kotelomekko vaativat hieman tarkempaa työtä. Tykkään suunnitella kaavat neljäsosakoossa ...
... ja sitten suurentaa ne suhteessa oikeaan kokoon. Neljäsosakaavat on helpompi arkistoida myöhempää käyttöä varten kuin isot. (Ja on ne hauskemman näköisiäkin!)
"Remonttiäijille" suunnittelin "Firman"logolla varustetun t-paidan, joka tietenkin sopii värimaailmaltaan...
... "työmiehen housuihin" (joihin siis nuorimmaiseni kovasti aiemmin ihastui).
Täytyy todeta, että on se sentään nykyään helppoa painattaa t-paitoja omalla kuvalla. Sen kun liittää kuvansa nettisivuilla olevaan mallipohjaan, maksaa ja lähettää tilauksensa: muutaman päivän kuluttua saa paketin Hollannista (tai jostain) ja sieltä löytyvät pahanhajuiset, eikä ehkä ihan hirveän hyvälaatuiset, mutta kelpaavat paidat ja käyntikortit, jotka tilasin samalla painatuksella lähestulkoon samaan hintaan.
Toivon, että käyntikortteja saadaan jaettua esitysten aikana ja niiden jälkeen kuuntelijoille, joista ehkä joku haluaisi sitten esittää kommenttinsa oopperakokemuksestaan täällä. No joo, kauppakeskuksissahan pyörii kaikenmaailman myyjiä jakamassa vaikka mitä lappusia; ymmärrän, jos kukaan ei näitä halua ottaa vastaan. Yritettävä kuitenkin on, että saataisiin kuuluviin myös kuulijoiden äänet.
"Seminaari- tai bisnenaiset" saavat siis ylleen mustavalkoiset asut, joissa sivukappaleet ovat maailman kamalinta tuulikangasta: se rapisee, kahisee ja varmasti hiottaa: mutta ääni on juuri sitä, mitä Säveltäjä halusi ja yllättävän hyvin tuo aika rumakin kangas upposi hyvään hamekankaaseen ja liituraitakotelomekkoon. En kyllä lähtisi lenkille sellaisen ihmisen kanssa, jolla olisi tuosta kankaasta housut. Siihen hukkuisi kahinan alle kaikki muut äänet. Linnunlaulu ja sen semmoinen.
"Vanha hevari" mietityttää tällä hetkellä eniten. En haluaisi tyytyä pelkkiin kauhtuneisiin mustiin farkkuihin, vaan haluaisin hänelle jotakin vähän repäisevämpää. Ja se kahiseva kangaskin pitäisi saada sijoitettua johonkin... Ehkä katselen hetken aikaa vaikka vanhoja Twisted Sistersin videoita, kuten tämä tässä näin: I Wanna Rock ja inspiroidun ajatuksesta päästä suunnittelemaan jotain yhtä hauskaa ja hulvatonta :)
Huomaan, että harjoitusten läheneminen alkaa jännittää: vihdoinkin saan kuulla tulevan teoksen osia ja jos hyvin käy, ehdin myös sovittaa asut laulajille. Töitä painetaan tiukkaa tahtia ja ajatus lomasta on edelleen painettava taka-alalle, mutta ollaan onnellisia siitä, että vaikka väsyttää, tämä työ on kerrassaan hauskaa. (Saako niin sanoa ääneen?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti