Ensimmäisten harjoitusten jälkeen eilen oli yllättävän helpottunut olo; luulen, että itseltänikin salaa olin jännittänyt aika tavalla sitä, miltä kappale oikeasti kuulostaisi, mitä Säveltäjä oli saanut aikaan ja miten hän oli käsitellyt tuulipukukankaan ääntä ja miten muut hälyäänet oikeasti istuisivat esitettävään teokseen: sattuisiko korviin niin paljon kuin kankaiden ääniä kokeiltaessa...? (Ei nimittäin jäänyt yhteen kertaan, kun lopulta huusin: "ole nyt jo HILJAA!!!" kun maestro kokeili kankaita, joita olin "äänipukuja" varten työpöydälle keräillyt. Kylmät väreet kulkevat niskassa ja korviin sattuu joka kerta, kun pahimmat kankaat vinkaisevat yhteen. En tosiaankaan lähtisi lenkille sellaisen henkilön kanssa, joka pitäisi tuollaista tuulipukua päällään...)
Paljon en tosin pystynyt itse harjoituksissa istumaan ja kuuntelemaan, siitä piti äidin ja isän töissä mukana ollut "lrokkivaatteisiin" pukeutunut pikkukaveri huolen, mutta pätkiä kuulin ja olin kuulemaani tosi tyytyväinen: ei kuulostanut yhtään "pahalta" vaan tosi hyvältä: kuoro tekee hienoa työtä ja nyt tuntuu hyvältä jatkaa eteenpäin. Tuntui mukavalta kuulla myös lauluosuutta, teokseen tulee heti ihan erilainen suhde, kun sitä on oikeasti kuullut. Onneksi saimme harjoituksista pitkiä pätkiä tallennettuakin: voin kuunnella ja katsella Ensimmäiset vielä monta kertaa.
Pasin blogissa on videopätkä maailman kamalimmasta tuulipukukankaan äänestä... siinä näette myös käsintehdyt "soittimet", joita eilen ompelin (kaikkeen sitä joutuukin!) ennen harjoitusten alkua. Alla olevassa kuvassa valmistuu ns. suhinasoitin (?)
Iso helpotus oli tietysti myös, kun sain sovitettua (pikaisesti harjoitusten lopuksi) myös puvut, jotka eiliseen mennessä olivat "puvustuksen raamit"-vaiheessa: mallit ja muodot valmiina, yksityiskohtia vaille.
Kun näin, että puvut sopivat (vaikka kuinka hyvin on mitannut käyttäjän, vaatteen lopullinen hyvä muoto vaatii sovituksen tai sovituksia, jotta voi olla varma istuvuudesta ja vaatteen käyttömukavuudesta) käyttäjilleen, voin huoletta keskittyä nyt vaatteiden yksityiskohtien hiomiseen ja vaatteiden valmiiksi ompelemiseen. Pieniä kaavamuutoksia tarvitaan ja käytännöllisiä seikkoja lisätään, esimerkiksi tasku ääniraudalle ja hangattavaa tuulikangasta kaikille, mutta muuten vaikutti pukusuunnittelijan silmiin oikein hyvältä. Kokonaisuus alkaa olla kasassa. Kuvassa "seminaarinaisen" hameen sovitusta ja taustalla pilkottaa "kainalosauvatyyppi", muita pukuja piilottelen vielä hetken aikaa, pitäähän jännityksen sentään edes vähän säilyä esitykseen asti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti