Materiaalinhankintaa

Oopperaa Arjessa -puvustus on haasteellinen siinä mielessä, että esitys tulee tosiaan arkielämän sekaan. Sananmukaisesti. Pukujen on oltava sellaiset, että laulajat sijoittuvat ostoskeskuksen elämään kohtuullisen huomaamattomina ennen esityksen alkua. Ja kuitenkin esityksen alettua pukujen pitäisi tuoda, ainakin minun mielestäni, yksittäiselle esiintyjälle "roolintunne ja roolinturva" ja esityksen loppupuolella, kun ryhmä tiivistyy, puvuista pitäisi löytyä yhteinen nimittäjä, kokonaisuus. 

Ajattelen niin, että ehkä esiintymiseen orientoituu helpommin, kun on olemassa joku rooli, hahmo, johon voi samaistua, eikä tarvitse omana itsenään hakea esiintymisvarmuutta, vaan sen voi hakea roolihahmon, vaikka hieman ohuenkin turvin. Ostoskeskuksessa, yleisön seassa esiintyminen kun ehkä kuitenkin on jonkin verran normaaliesiintymisestä poikkeava tilanne?

Arkivaatetuksen sekoittaminen näyttämöpukuihin on itse asiassa aika haasteellinen tehtävä. Lähdin rakentamaan puvustuksen kokonaisajatusta luonnostelemalla, nyt on menossa katsaus mahdollisiin materiaaleihin; osittain aion valmistaa pukuja aivan alusta lähtien, osittain muokkaamalla valmista ja yhdistelemällä näitä kahta. Aika paljon riippuu myös laulajavalinnoista, esiintyjäpersoonista... tätä tietoa odotellessa kehittelen muuta.

Onneksi sentään muutama esiintyjä on jo varma; saksofonisti Olli-Pekka Tuomisalolle on valmistumassa "katusoittajan" rento hieman retrohenkinen ja kuoron yhteneväistä värimaailmaa tukeva vihreä valkoraitainen puuvillaneule (luonnoksessa takin alla: ajattelin kuitenkin kesäkuumaa ja suunnittelen unohtavani takin... ihan soittajan mukavuutta ajatellen). Yhdelle naisista valmistuu vielä ennen elokuun ensimmäistä neulottu pellavamekko, jossa sovellan vanhaa Haapsalun pitsimallia "Raha" tai "Rahakiri" (Mallin löysin Nancy Bushin kirjasta Kauneimmat virolaiset pitsimallit. Atena 2010.) Ja niin, aivan niinkuin ohjaaja Vainikainen huomautti ajatuksestani kuullessaan: raha ja kauppakeskus, ei yhteensopivuusongelmaa.

Pahinta tekemisen painetta helpottaa, kun ensimmäinen varsinainen materiaalinetsintäretki tuotti tulosta; yllättävän hyvin löytyi ajatuksiini soveltuvia kankaita tämänaamuiselta kaupunkikierrokselta. 

Tämän puvustuksen haaste ei ole ainoastaan arjen ja esityksen visuaalisessa yhdistämisessä, vaan siinä, että puvut ovat myös "soittimia", osa musiikkia, kirjoitettu partituuriin. Kukapa nyt ei joskus olisi kuunnellut korkojen kopinaa tai tuulipuvun kahinaa...