Yhteisissä projekteissa, nyt tarkoitan siis sitä, että kun tekee yhteistä juttua puolisonsa kanssa, tulee ainakin välillä sellainen olo, että arki tuppaa muuten ihan hyvin sujuvaan prosessiin kesken kaiken. On pakko käydä kaupassa, syödä, siivotakin vähän, hoitaa lapset (ja kissavanhus), lasten harrastukset, synttärijuhlat ym. menot ja puuhat. Työstä ei pääse irti millään, kun "työkaveri" on jotenkin lähettyvillä koko ajan (ellei sitten ole hautautuneena työhuoneessaan, niin kuin Säveltäjä on nyt nämä viimeiset viikot ollut) ja helposti tulee kinaa siitä, kumman kuuluu minäkin päivänä joustaa enemmän ja kummalla on "kiireempi" oman työnsä kanssa. Iskee pieni vihertävä kateus siitä, että toinen saa(!) tehdä pidemmän työpäivän tai olla viikonlopun töissä, kun itse joutuu yrittämään kotikaaoksen keskellä hallita arkista maailmaa.
Arkimaailma tuskin pärjää oopperoille loistokkuudellaan... vaikka draamaa siihenkin välillä liittyy. Normaalitilanteessa arki hoituu rutiininomaisesti, tietyllä tavalla, tiettyyn aikaan ja tietyssä paikassa. Tässä tilanteessa, kun mielikuvitus karkailee oopperahahmojen mukaan, ajatukset askartelevat erilaisten toteutusmahdollisuuksien parissa, tietynlainen tekemisen pakko alkaa olla polttava ja työn valmistumisen takaraja näkyvissä, arki tuntuukin yhtäkkiä aivan ylivoimaiselta hoidettavalta. Kukaan ei halua kauppaan, ei jaksa siivota, pyykätä tai muista maksaa laskuja ajallaan (täytyykin varmaan tänään varmistaa tilanne). Mikä tahansa ylimääräinen tehtävä, kuten kukkien kastelu tai tiskikoneen tyhjentäminen, saattaa olla liian iso siinä hetkessä kun tietää, että sävellys ei valmistu muuten kuin koneen ääressä istumalla tai vaate ei tule valmiiksi muuten kuin ompelemalla.
Alla olevassa kuvassa vielä vaiheessa oleva "hevarin tai rokkiäijän" t-paita, johon testailen vähän hyvälaatuisen trikoon käsittelyä leikkaamalla... (se ilo näissä puvustusprojekteissa on, että voin sallia itselleni pikkuisen kokeiluja, sellaisten ideoiden testailua, joita ei ehkä välttämättä tulisi testattua muuten).
Ja tässä seuraavassa kuvassa työpöydällä on tulossa "työmiehen" housut. Esittelin eilen illalla jo valmiimman näköisiä housuja kotiväelle, ja sain pikkukaverilta hyvää palautetta onnistuneesta suunnittelusta: "nuohan ovat TYÖMIEHEN HOUSUT! !!! Minä HALUAN samanlaiset! !!!"
Tiukkoja päiviä on edessä vielä muutaman viikon ajan, ensimmäiset harjoitukset ovat jo 16.-17. tätä kuuta, siis reilun viikon päästä ja noihin harjoituksiin pitäisi saada ainakin ne sellaiset vaatteet, joita käytetään oopperassa "äänilähteinä", osana esitystä. Aika paljon on vielä ompelematta, vaikka aika paljon on jo valmiinakin. Tässä tilanteessa ei auta muu kuin istua taas ompelukoneen ääreen. Yritän kai leikkiä sellaista ajatusleikkiä, että olen lomalla ja saan kerrankin ommella ihan rauhassa niin paljon kuin sielu sietää... sujuu leppoisammin!
Alla olevassa kuvassa vielä vaiheessa oleva "hevarin tai rokkiäijän" t-paita, johon testailen vähän hyvälaatuisen trikoon käsittelyä leikkaamalla... (se ilo näissä puvustusprojekteissa on, että voin sallia itselleni pikkuisen kokeiluja, sellaisten ideoiden testailua, joita ei ehkä välttämättä tulisi testattua muuten).
Ja tässä seuraavassa kuvassa työpöydällä on tulossa "työmiehen" housut. Esittelin eilen illalla jo valmiimman näköisiä housuja kotiväelle, ja sain pikkukaverilta hyvää palautetta onnistuneesta suunnittelusta: "nuohan ovat TYÖMIEHEN HOUSUT! !!! Minä HALUAN samanlaiset! !!!"
Tiukkoja päiviä on edessä vielä muutaman viikon ajan, ensimmäiset harjoitukset ovat jo 16.-17. tätä kuuta, siis reilun viikon päästä ja noihin harjoituksiin pitäisi saada ainakin ne sellaiset vaatteet, joita käytetään oopperassa "äänilähteinä", osana esitystä. Aika paljon on vielä ompelematta, vaikka aika paljon on jo valmiinakin. Tässä tilanteessa ei auta muu kuin istua taas ompelukoneen ääreen. Yritän kai leikkiä sellaista ajatusleikkiä, että olen lomalla ja saan kerrankin ommella ihan rauhassa niin paljon kuin sielu sietää... sujuu leppoisammin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti