Ooppera ja tekijät

Teos "Le saxophone" (työnimi)


Suunniteltu kantaesitys: Musiikkitalon avajaisviikko: maanantai 1.8.2011 Kampin keskuksessa, muutkin lähipäivät ovat mahdollisia. Esitysaika mieluiten kauppakeskuksen “Prime Time” -aika, jolloin ihmisiä on paljon liikkeellä.

Muut mahdolliset esityspaikat: Rautatieasema, Musiikkitalo, Kiasma

Kesto: n. 25-35 minuuttia

Musiikki: Pasi Lyytikäinen

Saksofoni: Olli-Pekka Tuomisalo

Helsingin kamarikuoro (8 laulajaa), joht. Nils Schweckendiek

Lyömäsoittaja: Aki Virtanen

Ohjaus: Minna Vainikainen

Pukusuunnittelija/puvustaja: Johanna Oksanen-Lyytikäinen

Teos on osa säveltäjä Lyytikäisen musiikin tohtorin tutkintoa Sibelius-Akatemiassa. 


Oopperan puvustus on pukusuunnittelijan (JO-L) tieteellistä väitöskirjatutkimusta tukevaa taiteellista työtä. 


O-P Tuomisalo tekee post doc -tutkimusta soittajan taiteellisista prosesseista ja nämä kolme oopperan tekijää muodostavat myös oman taiteellistieteellisen tutkimusryhmänsä. Oopperaa Arjessa -projektista on suunnitelmissa julkaista artikkeleita tai artikkelisarja syksyllä 2011. 

"Le saxophone": Konsertoivaa musiikkiteatteria saksofonisolistille, kamarikuorolle ja lyömäsoittajalle

 "Oopperaa arjessa" on alun perin kuvataiteesta teatteriin ja performanssiin kehittyneen site-spesific art -perinteen musiikillinen sovellus. Teoksen esityspaikka on äänierityinen tila. Äänierityisellä tilalla tarkoitetaan paikkaa tai paikkoja, joilla on oma erityinen ääni-identiteetti. Tällainen on esimerkiksi kauppakeskuksien tai metroaseman äänimaisema. Keskeistä äänierityisessä tilassa on se, että tilassa toistuu jollakin tavalla paikalle ominaisia, erityisiä, ääniä tai äänimaisemia. 

Teoksen teksti on säveltäjä Hector Berliozin vuonna 1849 kirjoittama kuvaus (sanomalehtiartikkeli) saksofonin äänestä (esityskieli: Ranska).  

Teoksen teksti:

Hector BERLIOZ; Journal des Débats, 21.4.1849: 

Le saxophone […] son principal mérite, selon moi, est dans la beauté variée de son accent, tantot grave et calme, tantot passioné, rêveur ou mélancolique, ou vague comme l'écho affaibli d'un écho, comme les plaintes indistincts de la brise dans les bois et, mieux encore, comme les vibrations mystérieuses d'une cloche, longtemps après qu'elle a été frappée. Aucun autre instrument de musique existant, à moi connu, ne possède cette curieuse sonorité, placée sur la limite du silence.

Suomennos:

Saksofoni [...] sen merkittävin ansio, minun mielestäni, on sen soinnin moninaisessa kauneudessa - soinnissa, joka on vuoroin matala ja hillitty, vuoroin intohimoinen, unelmoiva tai surumielinen, tai joka aaltoilee kuin toistojensa heikentämä kaiku, kuin metsätuulen utuinen huokailu ja, vielä parempaa, kuin jo aikaa sitten soitetun kirkonkellon salaperäiset värähtelyt. Mikään muu olemassa oleva soitin ei, minun tuntemani mukaan, omaa tätä erikoista, hiljaisuuden rajalle sijoittuvaa sointia.

Säveltäjän mietteitä I

Vaikka blogi on uusi, niin Oopperaa arjessa I -teoksen sävellystyö on ollut käynnissä jo kauan. Itse asiassa teos on muuttanut muotoaan moneen otteeseen. Alunperin siitä piti tulla "tavallinen" konsertoiva teos saksofonille ja sekakuorolle. Soittimeksi valikoitui bassosaksofoni pitkien vaiheiden jälkeen.

Teos alkoi kallistua teatteri-ilmaisun suuntaan oikeastaan tekstin löydyttyä. Tekstinä on Hector Berliozin bassosaksofonin ääntä kuvaileva lyhyehkö artikkeli vuodelta 1849 - ajalta jolloin herra Sax oli juuri keksinyt soittimensa.

Projektia on omalta kohdaltani myös pitkittänyt henkilökohtainen tyylimurros säveltäjänä. Viime vuosina oma ilmaisu on edennyt "vanhan liiton modernismista" kohti erilaisia häly- ja värimaailmoja. Muutos on ollut omassa perspektiivissäni iso, ja käymistila säveltäjänä on ollut pitkä. Tänä aikana on syntynyt runsaasti kamari- ja vokaalimusiikkia, joka on vahvistanut uusia esteettisiä ratkaisujani.

Mutta nyt taiteelliset jaakobinpainit ovat ohitse ja sävellystyö on kiivaimmillaan...

Mistä oopperanteko alkaa?

Tyhjästäkö? Ideasta? Epävarmuudesta? Tilauksesta?

Ainakin tekijöistä. Tekemiseen tarvitaan tekijöitä, oopperassakin.